Parabolausahdus

 

 

Rivakkaa käyntiä

laukkaa ja loiskintaa lumoutuneet

neidot loistavin silmin ja niissä

musta aukko imee itseensä nappeja

saumoja kangasta lantteja teräshampaita

Venäjältä Bulgariasta posliini-

purimia ei mikään painu 

pohjaan kiehuvassa

vedessä ei kukaan

leiju

pilviin kun sataa

golfpalloja vaan

painautuu suojaan kokoaa

taivaankappaleet laskee

viimeiset kruununsa

kirkkaimman 

kruununsa

poimii

ruudusta jääkukat tunkee ne

viemäriin niin

että kaikki tukkeutuu

ja kun taivaankuola 

tulvii yli

ikkunalautojen sammuu

silmien loiste

sammuu 

musta aukko

ja tytöt imevät

kuusta veren kuin appelsiinista mehun.

Translation: Tapio Koivukari